En kovin helposti hanki uusia ystäviä, mutta herrat Arthur Thornton Legg, Jaques Calvé ja Georg Clemens Perthes saavat jo nimensä puolesta niskakarvani pystyyn. Vaikka viisaita miehiä taatusti olivat. No, todennäköisyys, että olisin heihin koskaan törmännyt on olematon, meillä on ikäeroa sellainen sata vuotta.
Nämä kolme herraa, julkaisivat ensimmäiset kuvaukset taudista, jolle antoivat nimensä: Legg-Calvé-Perthesin tauti. Eläinpuolella ollaan päätetty, ettei Calvé saa nimeänsä lainata taudille, syytä en osaa sanoa, ehkä joku ei pitänyt hänestä? Jos ihan tarkkoja ollaan, itävaltalainen Karel Maydl oli ensimmäinen joka tämän taudin tunnisti, mutta saksalainen Perthes oli herra, joka eniten tautia sitten tutki ja jakoi tietojaan meille muillekin. Siksi maailmalla taudista usein puhutaan Perthesin tautina.
Herra Perthes
Kuva Wikipedia
Legg-Calvé-Perthesin tauti johtuu reisiluun pään verenkiertohäiriöstä, jonka syy on tuntematon. Verenkiertohäiriön seurauksena reisiluun pään luutumistumake menee osittain kuolioon, jonka vuoksi reisiluun pään muoto muuttuu ja lonkkaan kehittyy liikerajoitusta ja kipua. Tautia esiintyy leikki- ja kouluikäisillä lapsilla, pojilla enemmän kuin tytöillä.
Koirilla taas sukupuolieroja ei ole havaittu. Suurimmalla osalla koirista sairaus on toispuoleinen, eli toiselle puolelle kehittyy verenkiertohäiriö reisiluun päähän, minkä seurauksena reisiluun päähän syntyy kuolioalueita. Rasituksen seurauksena reisiluun pään litistyy, nivelrusto paksuuntuu ja luu vastaa tilanteeseen kehittämällä nivelrikon.
Alla kaavakuva joka selittää asian. Koska piirrustustaitoni ovat nolla, olen lainannut kuvaa netistä.
ScienceDirect.com
Tautia on tutkittu noin 100 vuotta, silti sitä ei oikein kunnolla vieläkään ymmärretä. Ongelmana on, että siinä vaiheessa kun potilas oireilee, on taustalla ollut syy jo historiaa. Luu kun ei ihan päivässä tai kahdessa muutu, joten kivun aiheuttaessa oireita, on jo tilanne ollut päällä jonkin aikaa.
Periytyvyysmalli koirilla lienee autosomalinen väistyvä, näin ainakin uskotaan. Geeniä ei ole vielä löydetty, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa on mahdollista testauttaa jalostuskoirat tämänkin taudin varalta. Voimme olla ylpeitä maamme geenitutkijoista, koirien geenejä tutkitaan täällä paljon, ja myös Lgg-Perthesin osalta suomalainen geenitutkimustiimi on mukana metsästämässä geeniä. Jospa tästäkin tutkimuksesta olisi sitten apua myös lapsille.
Tauti on harvinainen, mutta sitä on raportoitu ainakin manchesterinterriereillä, yorkshirenterriereillä, kääpiövillakoirilla, kääpiöpinsereillä, shih tzuilla, chihuahualla, bichon friséllä, pomeranianeilla, mopseilla, shetlanninlammaskoirilla ja pienillä portugalinpodengoilla. Tautia on löydetty useissa muissakin roduissa, yleensä kyseessä on kuitenkin pienikokoinen rotu. On muutama kissakin saanut kyseenalaisen kunnian liittyä Legg-Perthes jengiin.
Koska kyseessä on kasvuvaiheen ongelma, on tyypillinen koirapotilas alle vuoden ikäinen, nuorimmillaan diagnoosi on tehty neljän kuukauden iässä. Ensimmäinen oire on yleensä ontuminen joka pahenee asteittain. Jos muutos on molemmilla puolilla voi ontumisen havaitseminen olla haastavaa.
Diagnoosi varmistetaan röntgenkuvauksella tai tarvittaessa vielä tarkemmilla kuvantamisilla. Tyypilliset röntgenmuutokset ovat reisiluun pään röntgenharvat kuoliopesäkkeet, lyhentynyt ja paksuuntunut reisiluun kaula sekä litistynyt ja epätasainen reisiluun pää. Myös nivelrako leventyy kuvassa.
Hoitona on leikkaus. Pieneltä rodulta voidaan poistaa reisiluun pää, mikä on ollut aiemmin ainut hoitovaihtoehto, nykyään myös pienille koirille on olemassa lonkkaproteeseja. Ja tästähän sitten syntyi minun elämääni suuri ongelma.
Mutta ettei tästä kirjoituksesta tulisi kohtuuttoman pitkä palaan asiaan myöhemmin. Kuten taatusti jos olette arvanneet, minulla on henkilökohtaista kokemusta miltä tuntuu kun pennullasi todetaan näiden kolmen kaveruksen, en itse asiassa tiedä olivatko edes tuttuja, nimeämä sairaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti