Leikkauspäivä

Täytyy tunnustaa, että leikkausaamuna hirvitti ihan hurjan paljon. Olinko tehnyt oikean päätöksen? Mitä jos Vixey alkaisi hylkiä proteesia? Saisinko pidettyä kahdeksan viikkoa levossa? Ajatukset pyörivät päässä ja olo oli oksettava. Mikä jumala minä olin päättämään Vixeyn elämästä? Heiluihan se häntä kolmijalkaisenakin...

Minä aamu-unisena ihmisenä olin paikalla 6.30, kun aika oli epäinhimillisen aikaisin seitsemältä. Ehdimme siinä haistelemaan Tammiston piha-aluetta, tai Vixey haisteli, minä yritin hengitellä rauhallisesti. Vixey katseli minua kyllä hieman ihmeissään, mikä ihme paikka tämä oli ja miksi olimme täällä pisulenkillä? Ei nyt kovinkaan loistava lenkkimaasto, miksi tänne piti autolla tulla?

Vixeyn suureksi iloksi, pääsimme sisällekin ja pienen odottelun jälkeen tuli ihminen joka oli paikalla ihan Vixeyn takia. Oi onnen päivää! Tosin tyyppi halusi kokeilla Vixeyn jalkaa, mitä neidin mielestä oli hieman epäystävällistä. Vixey olisi enemmin näyttänyt miten hienosti hän osaa hypätä toisen jalan avulla.

Kävimme läpi leikkauksen, Esa vielä varmisti että olemme samaa mieltä siitä mikä jalka leikataan ja sitten Vixey lähtikin Esan sylissä häntä heiluen seikkailemaan. Minulla oli koko aika päivä tehdä töitä ihan rauhassa, ihan niin kuin siitä olisi mitään tullut. Jotakin perustaulukkoa pystyin täyttämään, mitään aivotoimintaa vaativaa en uskaltanut edes kokeilla. Odotin vaan puhelua Tammistosta, että kaikki ok ja voisin tulla hakemaan Vixeyn kotiin. 

On tuo leikkaus muuten vaan aikamoinen juttu. Löysin animaation siitä mitä leikkauksessa tapahtuu. Helpon näköistä tuo ei edes ole noin, kun luut poimitaan erilleen ja käännetään milloin mihinkin vinkkeliin. Pistäkääpä tuohon ympärille lihaksia, jänteitä, hermoja, verisuonia... Voin luvata ettei näkyvyys ole läheskään tuota luokkaa, eikä noita luita käännetä kivaan asentoon. Työskentelytilaa on rajoitetusti ja millikin vinoon niin luu voi haljeta aika ikävästi. Nostan hattua näille ortopedifakiireille!

Jos video ei näy, voit katsoa sen täältä

Puhelu tuli odotettua aiemmin ja Esa kertoi, että leikkaus onnistui täydellisesti, pari pientä komplikaatiota noin muuten. Vixeyn keho päätti taas näyttää erikoisosaamisensa. uusi allerginen reaktio, tällä kertaa epäiltiin antibioottia aiheuttajaksi. Tilanne otettiin hallintaan ja leikkausta päästiin jatkamaan suunnitellusti. Leikkauksen aikana neiti vielä regurgitoi eli mahalaukun sisältöä nousi suuhun. Tästäkin leikkaustiimi oli selvinnyt hienosti. Asioita joita ei todellakaan toivota, mutta niitä nyt vaan voi, ikävä kyllä, tulla, vaikka kuinka tehtäisiin asiat viimeisen päälle. Koirat kun eivät toimi aina ihan oppikirjan mukaan. Tai sitten ovat lukeneet muutamatkin kappaleet erinäisitä kirjoista ja keksivät kaikkea "kivaa pientä lisähaastetta" eläinlääkärille.

Lämmin kiitos kokoTammiston tiimille. Tiimityöskentelyähän tuo on. Ennen leikkausta "joku" siivoaa leikkaussalin (ja tutkimushuoneen ja valmistelutilat ja...) ja joku toinen steriloi instrumentit. Leikkaussali valmistellaan, narkoosilaitteet testataan, valvontaminitorit säädetään potilaan mukaan, katsotaan että tarvittavat instrumentit ovat valmiina käyttöön. Aikaa menee valtavasti vaan siihen että sali on valmiina leikkaustiimille.  Ennen leikkausta Vixey valmistetaan salia varten. Kanylointia, karvojen ajoa, leikkausalueen pesua... ja koko ajan elintoimintoja seuraten, lisähappea tarjoten, lämmönsäätelyä seuraten. uskokaa tai älkää, kaikessa tuossa menee hurjasti aikaa, ennen kuin leikkaustiimi pääsee siihen varsinaiseen työhönsä. Joten muutama ihminen keskittyy kokonaan vain ja ainoastaan yhden potilaan hyvinvointiin, narkoosiaika kun pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä. En osaa kertoa montako henkilöä osallistui aktiivisesti leikkaussali työskentelyyn, mutta ihan yksin Esa ei siellä salissa ole ollut. Ja kun leikkaus oli tehty pitää sali taas siistiä. 

Vixeyn seurantaa jatkettiin sitten heräämön puolella, eli seuraava tiimi huolehti että herääminen tapahtui rauhallisesti ja kivuttomasti. 

Vixey olisi saanut jäädä Tammistoon vielä seuraavaksi yöksi kipuhoitoon ja tarkkailuun, katsoin kuitenkin, että aivotoimintani ehkä riittäisi hoitamaan kipulääkityksen, tarvittaessa jopa suonensisäisesti ja ainahan me pääsisimme takaisin Tammistoon jos paniikki iskisi. Tai Espoon eläinsairaalaan, jonne olisi vielä lyhyempi matka, jos nyt joku ei toivottu komplikaatio tulisi eteemme. Vixey siis siirtyi kotiin sohvalle toipumaan. Kytkettynä. Ettei vaan, vahingossakaan, pääsisi tokkuraisena hyppäämään sohvalta.  

Malttamaton ei jaksa odottaa

 Vixeyn kuntouttaminen lähti hyvin käyntiin, heti kun pääsimme Vixeyn kanssa yhteisymmärrykseen siitä, millä häntä aktivoidaan temppuilemaan. Siihen ei suinkaan kelpaa mikä vaan erikoisherkku, ehei. Hänen armollensa kelpaavat Frolicit joskus ja jouluna. Yleensä aina joulukalenteriherkut. Kyllä, luitte oikein. Kaikillahan meillä on koirien joulukalentereita käytössä keskellä kesää. Ja arvatkaa vaan, muistanko mitä ne kalenterit olivat, että voisin selvittää mitä ne nappulat siinä olivat. Ne kun ovat ihan huippujuttu Vixeyn mielestä. 

No, Vixey armeliaasti suostui tekemään yhden tai kaksi kerta jonkun tempun ihan Frolicin voimalla. Ja ehkä vielä kolmannen kerran juuston avulla. Loput yritykset sitten erikoisherkulla. Mitenkään helposti motivoitava tuo ei ollut. Paitsi jos sai hyppiä palkaksi. Mutta se kun oli hieman kiellettyä.

Kun en kuntouttanut Vixeyä tai kiusannut ystäviäni, yritin selvittää missä kaikkialla olisi mahdollista leikkauttaa Vixey, kesäkuukaudet kun ovat ortopedien suosimaa loma-aikaa. Halusin ajan heti kun olisi mahdollista leikkauttaa jalka. En nyt ihan koko Suomea ole käynyt läpi, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että vain parissa paikassa, olisi mahdollista toteuttaa leikkaus. Toivoin sydämeni pohjasta, etteivät molemmat näistä herroista lomailisi samaan aikaan. 

Alussa jaksoin ymmärtää että lihaskipu pahentaa tilannetta, kun alamme pakottaa lihakset taas tekemään kunnolla töitä niin ne kipeytyvät. Kuten minullakin kun joskus teen jotakin liikunnallista. Siispä kipulääkkeet olivat päivittäin käytössä, niistäkään ei Vixey tykännyt, olkoot miten paljon maustettuja vaan. Ehei. Vixeytä ei huijata. Siispä aamurutiineihimme lisättiin pillerin pakkosyöttö. Kokeiluani ennen sitä pilleriä kädestä, ruoan kanssa, juustoon kierrettynä, maksamakkaraan piilotettuna, tuorejuustoon murskattuna... Tällä mini-kulinaristilla on loistava kitalaki joka erottelee maut atomitasolle. Ja kielitekniikka joka poistaa mikrogrammankin vääränmakuista tuotetta kermaviilin seasta.

Tungettuani kuukauden ajan pillereitä koirani nieluun olin epätoivoinen. Ontumista aina vaan. 

Otin Vixeyn taas kerran mukaani töihin, jos vaikka tilanne olisi jotenkin muuttunut, tai jos löytäisin jotakin muuta, joka aiheuttaisi kipua. Ei sitten mitään, kipu keskittyi edelleen selvästi lonkan alueelle. Ihan vaan mielenrauhani takia nappasin kontrollikuvat, ei muutosta minusta, joten päätin lisätä uuden kipulääkkeen edellisen rinnalle, en kestänyt katsoa ontumista. Vixey sai kipulääkkeensä ja minä painuin töihin. 

Jonkin ajan kuluttua päätin käyttää koirani pisulla, kun osui pieni tauko kohdalle. Menin häkille hakemaan Vixey ja järkytyin. Poponi oli kadonnut ja tilalle oli ilmestynyt shar-pein tyyppinen naamataulu.

Minulle riitti. Kerta kaikkiaan. Pikkuiseni oli kipeä, en saanut kipua hallintaan ja sitten vielä yliherkkyysreaktio, jota en ollut huomannut. Luojan kiitos ei puhuttu mistään henkeä uhkaavasta. Paitsi ehkä minun henkeäni. Stressihormonini nousivat uudelle tasolle. 

Pistin sähköpostia molemmille ortopedeilleni, sillä minun aivoni olivat ylikuumentuneet kun katselin turvonnutta koiraani: mitä teemme? Miten ehdoton se 10 kuukauden minimi-ikä on? Juoksujahan neidillä ei ollut vielä näkynyt. Vastaus tuli, mielenterveyteni kannalta riittävän nopeasti eli lähes välittömästi: "Lonkkaproteesileikkaukseen pääsyä ei enää tarvitse odottaa, Vixeyn reisiluun yläpään kasvulinjat ovat sulkeutuneet." En todellakaan ollut katsonut kuvia sillä silmällä, onneksi on ortopedit olemassa. Ja sitten ne hieman huonommat uutiset: "jos Vixey käyttää oikeaa takaraajaansa vain vähän, lihakset ja luut surkastuvat ja lonkkaproteesileikkauksen riskit kasvavat hieman." Loistavaa! Sekin vielä. No, en jäänyt selvittelemään riskien suuruutta, nyt pelattiin upporikasta tai rutiköyhää. Kun sähköpostissa oli vielä lisätietona että "lonkkaproteesileikkaus todennäköisesti onnistuisi jo tällä viikolla, torstaina" tartuin luuriin ja soitin Tammiston Eläinsairaalaan. Toki viestissä kerrottiin, että Esa voisi tarvittaessa kyllä tulla lomallaankin leikkaamaan Vixeyn, jos tuo torstai ei onnistuisi. Uskomattoman ystävällistä! Mutta minähän pistäisin sen ylihuomisen onnistumaan, epäilen että myös ystäväni olivat kiitollisia päätöksestä. Pari viikkoa lisää pohtimista olisi varmaan ollut liikaa kaikille. Esittelin itseni kun puhelimeen vastattiin ja kerroin, että Esa Eskelinen oli luvannut torstaille ajan. Vastannut henkilö totesi että jaa, no, jos lupasi niin tuletteko heti aamusta? Lupasin että ilmestymme. 

Ennen lonkkaproteesileikkausta on muuten koiran hampaat hoidettava kuntoon, Vixey nyt oli vauva ja hampaat vielä siistit. Lisäksi olisi testattava multiresistenttien bakteerien varalta. Muuten sekin olisi hyvä juttu, mutta juuri tänä kesänä, tuona ajankohtana, YESLAB ei ottanut vastaan seulontanäytteitä. Voinen kiittää onneani, että Vixey oli Suomessa syntynyt ja muuten perusterve kaveri, jolle ei ollut antibiootteja syötetty. Ja ikääkin vasta sen 9 kuukautta, riski oli pieni että olisi MRSPn tai ESBLn jostakin löytänyt. Testiä kun ei voitu tehdä. 

Oli vaan luotettava nyt siihen, että kaikkien popojen suojelusenkelit ja -pyhimykset olisivat ylitöissä Vixeyn kohdalla tällä kertaa, kun nyt olivat olleet kahvitauolla kun lonkkia rakennettiin.