Vixeyn kuntouttaminen lähti hyvin käyntiin, heti kun pääsimme Vixeyn kanssa yhteisymmärrykseen siitä, millä häntä aktivoidaan temppuilemaan. Siihen ei suinkaan kelpaa mikä vaan erikoisherkku, ehei. Hänen armollensa kelpaavat Frolicit joskus ja jouluna. Yleensä aina joulukalenteriherkut. Kyllä, luitte oikein. Kaikillahan meillä on koirien joulukalentereita käytössä keskellä kesää. Ja arvatkaa vaan, muistanko mitä ne kalenterit olivat, että voisin selvittää mitä ne nappulat siinä olivat. Ne kun ovat ihan huippujuttu Vixeyn mielestä.
No, Vixey armeliaasti suostui tekemään yhden tai kaksi kerta jonkun tempun ihan Frolicin voimalla. Ja ehkä vielä kolmannen kerran juuston avulla. Loput yritykset sitten erikoisherkulla. Mitenkään helposti motivoitava tuo ei ollut. Paitsi jos sai hyppiä palkaksi. Mutta se kun oli hieman kiellettyä.
Kun en kuntouttanut Vixeyä tai kiusannut ystäviäni, yritin selvittää missä kaikkialla olisi mahdollista leikkauttaa Vixey, kesäkuukaudet kun ovat ortopedien suosimaa loma-aikaa. Halusin ajan heti kun olisi mahdollista leikkauttaa jalka. En nyt ihan koko Suomea ole käynyt läpi, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että vain parissa paikassa, olisi mahdollista toteuttaa leikkaus. Toivoin sydämeni pohjasta, etteivät molemmat näistä herroista lomailisi samaan aikaan.
Alussa jaksoin ymmärtää että lihaskipu pahentaa tilannetta, kun alamme pakottaa lihakset taas tekemään kunnolla töitä niin ne kipeytyvät. Kuten minullakin kun joskus teen jotakin liikunnallista. Siispä kipulääkkeet olivat päivittäin käytössä, niistäkään ei Vixey tykännyt, olkoot miten paljon maustettuja vaan. Ehei. Vixeytä ei huijata. Siispä aamurutiineihimme lisättiin pillerin pakkosyöttö. Kokeiluani ennen sitä pilleriä kädestä, ruoan kanssa, juustoon kierrettynä, maksamakkaraan piilotettuna, tuorejuustoon murskattuna... Tällä mini-kulinaristilla on loistava kitalaki joka erottelee maut atomitasolle. Ja kielitekniikka joka poistaa mikrogrammankin vääränmakuista tuotetta kermaviilin seasta.
Tungettuani kuukauden ajan pillereitä koirani nieluun olin epätoivoinen. Ontumista aina vaan.
Otin Vixeyn taas kerran mukaani töihin, jos vaikka tilanne olisi jotenkin muuttunut, tai jos löytäisin jotakin muuta, joka aiheuttaisi kipua. Ei sitten mitään, kipu keskittyi edelleen selvästi lonkan alueelle. Ihan vaan mielenrauhani takia nappasin kontrollikuvat, ei muutosta minusta, joten päätin lisätä uuden kipulääkkeen edellisen rinnalle, en kestänyt katsoa ontumista. Vixey sai kipulääkkeensä ja minä painuin töihin.
Jonkin ajan kuluttua päätin käyttää koirani pisulla, kun osui pieni tauko kohdalle. Menin häkille hakemaan Vixey ja järkytyin. Poponi oli kadonnut ja tilalle oli ilmestynyt shar-pein tyyppinen naamataulu.
Minulle riitti. Kerta kaikkiaan. Pikkuiseni oli kipeä, en saanut kipua hallintaan ja sitten vielä yliherkkyysreaktio, jota en ollut huomannut. Luojan kiitos ei puhuttu mistään henkeä uhkaavasta. Paitsi ehkä minun henkeäni. Stressihormonini nousivat uudelle tasolle.
Pistin sähköpostia molemmille ortopedeilleni, sillä minun aivoni olivat ylikuumentuneet kun katselin turvonnutta koiraani: mitä teemme? Miten ehdoton se 10 kuukauden minimi-ikä on? Juoksujahan neidillä ei ollut vielä näkynyt. Vastaus tuli, mielenterveyteni kannalta riittävän nopeasti eli lähes välittömästi: "Lonkkaproteesileikkaukseen pääsyä ei enää tarvitse odottaa, Vixeyn reisiluun yläpään kasvulinjat ovat sulkeutuneet." En todellakaan ollut katsonut kuvia sillä silmällä, onneksi on ortopedit olemassa. Ja sitten ne hieman huonommat uutiset: "jos Vixey käyttää oikeaa takaraajaansa vain vähän, lihakset ja luut surkastuvat ja lonkkaproteesileikkauksen riskit kasvavat hieman." Loistavaa! Sekin vielä. No, en jäänyt selvittelemään riskien suuruutta, nyt pelattiin upporikasta tai rutiköyhää. Kun sähköpostissa oli vielä lisätietona että "lonkkaproteesileikkaus todennäköisesti onnistuisi jo tällä viikolla, torstaina" tartuin luuriin ja soitin Tammiston Eläinsairaalaan. Toki viestissä kerrottiin, että Esa voisi tarvittaessa kyllä tulla lomallaankin leikkaamaan Vixeyn, jos tuo torstai ei onnistuisi. Uskomattoman ystävällistä! Mutta minähän pistäisin sen ylihuomisen onnistumaan, epäilen että myös ystäväni olivat kiitollisia päätöksestä. Pari viikkoa lisää pohtimista olisi varmaan ollut liikaa kaikille. Esittelin itseni kun puhelimeen vastattiin ja kerroin, että Esa Eskelinen oli luvannut torstaille ajan. Vastannut henkilö totesi että jaa, no, jos lupasi niin tuletteko heti aamusta? Lupasin että ilmestymme.
Ennen lonkkaproteesileikkausta on muuten koiran hampaat hoidettava kuntoon, Vixey nyt oli vauva ja hampaat vielä siistit. Lisäksi olisi testattava multiresistenttien bakteerien varalta. Muuten sekin olisi hyvä juttu, mutta juuri tänä kesänä, tuona ajankohtana, YESLAB ei ottanut vastaan seulontanäytteitä. Voinen kiittää onneani, että Vixey oli Suomessa syntynyt ja muuten perusterve kaveri, jolle ei ollut antibiootteja syötetty. Ja ikääkin vasta sen 9 kuukautta, riski oli pieni että olisi MRSPn tai ESBLn jostakin löytänyt. Testiä kun ei voitu tehdä.
Oli vaan luotettava nyt siihen, että kaikkien popojen suojelusenkelit ja -pyhimykset olisivat ylitöissä Vixeyn kohdalla tällä kertaa, kun nyt olivat olleet kahvitauolla kun lonkkia rakennettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti